Kilkettä kuvina

Kuvat: Tommi Koskinen.

Katso myös: Metsäsiskoja Kilkkeen kuvakalleriassa!

Metsäveikko Rymyn kannessa

Tänään ilmestyneessä Kilkkeen leirilehti Rymyssä oli kannessa monelle rekolalaiselle tutut kasvot: katso kuva! Kannattaa muuten tutustua myös itse lehteen, jossa paljastetaan esim. millä alaleirillä on komein leiriportti ja mitä mieltä Mikko Alatalo on partiosta…

Löytö Kilkkeen kuvagalleriasta

Taas on Rekolan partiolainen päässyt Kilkkeen kuvagalleriaan, katso kuva: Flickrissä.

Muuten onkin Kilkkeen suunnalta ollut hiljaista Metsäpostin suuntaan… Lienee kiireistä tuo leirielämä!

Huivipakko Kilkkeellä – kokki kertoo.

Lauantaina oli Kilkkeen vierailupäivä, ja saimme haastatteluun Tuikkeen keittiökympin Tommi Koskisen, joka vastaa Tuike-kylän ruokahuollosta. Tuike on Tuikku-alaleirin kylä, jossa rekolalaiset asustavat 334A-savussa. Jos ette saa selvää, niin katsokaa itse. No, joka tapauksessa Tommi on vastuussa päivittäin noin 580 hengen ravitsemuksesta.

Vierailupäivänä Tuikkeen keittiössä syötettiin Tommin arvion mukaan noin 1200 henkeä, sillä vähän alle 600 leiriläisen lisäksi paikalla oli liki 600 vierailijaa. ”Keittiövuoro kestää vuorokauden ja vuoro vaihtuu aina lounaan jälkeen, jolloin poistuva vuoro briiffaa aloittavan vuoron.” Leirin keittiöhenkilökunnalla on siis joka toinen  vuorokausi vapaata, jolloin voi käydä esim. suihkussa, tai soittaa vaimolle, tai vierailla naapurileireissä ja tutustua muihin leiriläisiin.

Tommi kertoi, että tänään osa keittiöhenkilökunnasta oli unohtanut ottaa hiussuojan mukaansa. Keittiössä työskenneltäessä hiukset on peitettävä lakilla tai huivilla. Onneksi mukana oli ylimääräisiä huiveja, jotta kaikki saattoivat osallistua keittiötöihin täysipainoisesti. ”Pölyä on joka paikassa. Räkä on mustaa. Ja: keittiöhenkilökunnalle on omat suihkut.”

Kilkettä on jäljellä vielä viisi (5) päivää.

Keittiökymppi = keittiön vuoroesimies

Rekolalaiset Kilkkeen kuvagalleriassa

Kilkkeen kuva-arkistoon on jo rakennusleirin aikana päässyt Rekolalaisia, katso kuvat:

• ”Rekolan Metsäveikot rakentamassa” kuva 1 ja kuva 2

Rekolahan on jo entuudestaan tunnettu insinöörimäisellä taidolla huippuunsa hiotuista leirirakennelmistaan, ja nyt mainetta niitetään jo kansainvälisellä jättijamboreella! Erinomaista.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että kuvissa on mukana myös yksi Metsäsisko eikä pelkkiä veikkoja…

Hölmöilyt on hölmöilty

Hölmöläis-Wihtis on eilen päättynyt, ja kaikki leiriläiset ovat päässeet kotiin. Viimeisenä päivänä oli vielä hölmöläisten leiriolympialaiset, jossa yhtenä lajina oli valon ja pimeyden kantaminen pussiin. Leiri purettiin, ja lopuksi oli lipun lasku ja tietenkin leirimerkkien jako sekä kiitoshuuto muonittajille eli partiomammoille.

Tässä vaiheessa Metsäposti hiljenee Wihtiksen osalta, sillä nyt on leiriläisten aika kertoa kotijoukoilleen, kavereilleen ja tuttavilleen, mitä leirillä todella tapahtui.

Kilke alkoi helteessä

Eilen aamulla rekolalaiset tarpojat, samoajat ja vaeltajat lähtivät kuudennelle finnjamboreelle, Kilkkeelle. Leiri Evolla on yli viikon mittainen, ja rekolalaiset ovat luvanneet leirin aikana raportoida kuulumisiaan.

Sillä välin kannattaa tutustua seurailla leirin tapahtumia Kilkkeen nettisivuilla, josta löytyy esim.

• uutisia
• kuvia
• blogikirjoituksia

ja paljon muuta. Sivuilla on myös vierailupäivän ohjeet vierailijoille.

Afrikan tähtiä, taitoja ja sketsejä

Wihtiksen viimeisenä iltana toimituksemme sai haastatteluun partiojohtaja Suvi Väistön. Suvi kertoi, että päivä oli ollut helteinen, vielä kello 18 aikoihin lämpötila oli + 32 °C, joten uinti kuului päivän keskeiseen ohjelmaan.

Aamulla leiriläiset seikkailivat Afrikan elämyksissä Afrikan tähti -kierroksella. Iltapäivällä oli vuorossa taitopaja, jossa leiriläiset opettivat johtajille erilaisia taitoja. Lisähaastetta johtajille syntyi siitä, että heidän piti oppia taito iltaan mennessä ja esitellä taitonsa yleisölle iltanuotiolla.

Jos johtajiston taitoesitykset eivät olleet hauskoja, repesi yleisö nauruun viimeistään seikkailijoiden oman iltanuotiosketsin myötä. Myös johtajisto esitti oman sketsinsä, ei siitä sen enempää. Koska oli Wihtiksen viimeinen ilta, oli myös iltanuotio erilainen kuin yleensä: Lakua, lakua, lakua… Tällä kertaa leiriläiset saivat kuin saivatkin lakua, ja vieläpä Partiomammoilta!

Partiomammat Rape, Rasu ja Irmeli ovat olleet leirillä mukana leirikeittiössä. Mutta eivät mammat tosiaan sinne kyökin puolelle ole jääneet, nimittäin tänään lakunodella he opettivat leiriläisille erikoisen laulun:

”Mei faare mei till fremerike rei,
mei faare mei till ploi.
När skippet skerpper över plim plam ploi,
mei faare mei till ploi.
Mei mutsi muts till fremerike ruts,
mei mutsi muts till ploi.
När skepulade skipper över plim plam ploi,
mei mutsi muts till ploi.”

Mysteerinen orava ja leirikaste

Tänään toimituksellamme oli illalla vaikeuksia saada Wihtikselle puhelinyhteyttä – vihdoin ja viimein iltakymmeneltä tavoitimme partiojohtaja Helena Meriläisen, joka oli juuri vapautunut iltatoimista. Helena on leirillä yleistyyppinä ja vastaa erityisesti leikeistä, niinpä iltanuotiolla leikittiin Helenan opastuksella ja leikittiin mm. Mötti-laululeikkiä, josta leiriläiset tykkäsivät kovin paljon: ”Kanniskelen pikku Möttiäin, äitikin on varmaan iloinen…” Iltanuotion jälkeen luettiin iltasatu ja leiri hiljeni yöpuulle.

Helenan kertoman perusteella Wihtiksellä on ollut vauhdikas ja jännittävä päivä:

Heti aamulla leiriläiset kohtasivat mysteerin, johon liittyi ihmeellinen salapoliisi-orava… Oli tapahtunut outoja asioita, ja leiriläisten tehtävänä oli ratkoa erilaisia vastaan tulevia salaperäisiä pulmia. Matkan varrella eteen sattui omituinen sabotaasi-tapaus, jonka takana oli ilmeisesti orava ja joku ihme tyyppi, ja leiriläisten piti ratkoa pulma hajujen perusteella. Sitten kohdattiin Sini ja Sami Tiainen, joilta oli kadonnut tavaraa – tähän liittyi jonkinlainen viltti, ehkä. Reitti jatkui koko järven ympäri, ja matkalla leiriläiset tekivät itse ruokansa: makkarakeittoa maasto-olosuhteissa! Mysteerin ratkomiseen tarvittiin myös erilaisia jälkien tunnistustaitoja, esim. maastojälkien avulla pääsi lähemmäs ratkaisua. Välillä käytiin kuulemma uimassakin. Helena oli selvästi itsekin hieman vielä mysteerin pauloissa, eikä oikein osannut kertoa, mikä oli loppuratkaisu… Ehkä saamme vielä joskus tietää, mistä tässä kaikessa oikeastaan oli kyse…

Päivän toinen jännittävä hetki koitti, kun oli leirikaste. Siitä ei sen enempää kuin, että se meni perinteisen kaavan mukaan, eikä enempää voi ulkopuolisille kertoa. Sen verran Helena kuitenkin valottaa tapahtumia, että suostuu paljastamaan seuraavaa: ”Kastettavia oli tosi monta, ja joukossa oli aikuisiakin, mm. lasten vanhempia. Mm. leirin EA-vastaava, partiolaisen äiti, oli kastettavana.” Leirikasteen jälkeen oli perinteistä kaavaa noudattaen myös pesupäivä, eli oli saunomista telttasaunassa ja uimista.

Helena kertoi, että tänään tiistaina oli päivällisenä kalapuikkoja, mutta hieno Kalamies-ruokahuuto ei oikein ottanut ”tuulta alleen”, eikä Helenan pöytäseurue suostunut tähän huutoon… Lohdutukseksi julkaisemme huudon täällä:

Kalamies puikko,
pulimies kaikko!

Keskiviikkona Wihtiksellä on ohjelmassa ainakin Helenan ja Jannen järjestämä Afrikka-aiheinen spektaakkeli. Siitä saamme kuulla huomenissa, siihen asti koittakaa pärjätä Helenan lopputerveisin: Possu, possu, possu joll’ on kärsä…

Leirille lähdön tunnelmaa ja ensimmäiset leiripäivät

Eilen alkoi paljon odotettu kesän kohokohta: sudarien ja seikkailijoiden leiri Hölmöläis-Wihtis. Kaikki lähtijät olivat paikalla ja yrityksestä huolimatta partiojohtaja Martta ei unohtanut omaa rinkkaansa pientareelle opastaessaan leirille lähtijöitä siirtymään bussiin.

Kuva: Riikka Oinonen.

Kuva: Riikka Oinonen.

Kuva: Riikka Oinonen.

Kuva: Riikka Oinonen.

Tänään maanantai-iltana toimituksemme tavoitti leirinjohtaja Annina Lehtimäen juuri ennen lipunlaskua, ja Annina kertoi, että leiri on alkanut oikein hyvin: ”Ei ole satanut ja on ollut tosi kuumia päiviä. Tänään on ollut ohjelmassa hölmöilyä Hölmöläis-rastilenkin merkeissä. Leiriläiset ovat olleet todella reippaita. Lipunlaskun jälkeen paistetaan lettuja.” Leiriläiset ovat päässeet myös uimaan, veden lämpötila on ollut + 24 °C, niin kuin aina Wihtiksillä. Sudareita ja seikkailijoita on yhteensä 24 ja koko leirin vahvuus on 39 henkeä.

Leirin aikana Metsäpostin toimitus haastattelee leiriläisiä ja kertoo leirikuulumisia täällä blogissa päivittäin, pysy siis taajuudella!